Tunnistatko kohtuuden vai oletko niin kuin minä, joka ahmii mahdollisimman paljon kerralla ja nopeasti. Otetaanpa esimerkiksi jäätelöpaketti, jonka ostin keskiviikkona (kuka pöljä ostaa kotiin jäätelöä ilman syytä???). Avasin rasian yhdessä mieheni kanssa ja otimme siitä molemmille pari palloa. Kun kulhot olivat tyhjät, piti ne käydä täyttämässä ja näin tapahtui niin kauan kunnes jäätelö oli loppu. Millä ihmeellä saisin riittämään sen yhden jäätelöpallon jäätelönälän sammuttamiseen. Kun tottahan on, että oikeasti puoli litraa jäätelöä on liikaa. Sama syndrooma mulle iskee päälle, kun kaapissa on keksiä, pullaa, piirakkaa what ever. Kaikkeen voi kehittää himon ja se ei kaikkoa ennen kuin syötävä loppuu. Toisaalta tässä on sama tilanne kuin hyvää kirjaa lukiessa, siinä vierähtää helposti aamuyön tunneille, kun ei malta lopettaa. Täytyy myöntää, että olen herkkuperse, jolla on vakava addikti.

Millä sitä saisi itselleen tavan, jotta edellä kuvatuista tilanteista selviäisi kunnialla ilman suuria mässäilyjä? Jotenkin tuota sokerin himoa pitäisi saada kahlittua, koska sen täydellinen hallitseminen on todettu liian haastavaksi. Olen niinkuin tupakoitsija, joka yrittää lopettaa tupakoinnin, makea on minulle varmaankin yhtä haasteellinen. Toisaalta voisin kuvitella, että on jopa haasteellisempaa päästä eroon makeasta kuin tupakasta, koska makeaa on tarjolla kaikkialla. Kun menen kylään, minulle tarjotaan jotakin herkkua, ei tupakkaa jne.... Tässä makeanhimossa rimpuillessani alan purkaa ja siivota kaappeja, josko se toisi jonkinlaisen tyydytyksen tähän pakkomielteeseen (korviketoimintaa).

Mukavaa viikonloppua!