Nonnih! Niinhän siinä kävi, että helmikuinen uhoaminen Painonvartijoiden kotikurssin suorittamisesta jäi uhoamisen asteelle. Yhtä ainutta viikkoa en saanut pidettyä itseäni ruodussa. Kyllä se on ihmismieli niin vaikea. Vaikeintahan tässä on se, kun se on vielä oma mieli, ei esimerkiksi naapurin tai miehen. Kilojen sijasta minut on jättänyt koko Painonvartijat -systeemi. Ne vain pakkasi kamansa, otti ja lähti... kilot vain jäi.

Levätköön rauhassa pisteet, nyt puhaltaa uudet yksiköt! Eilen avasin uuden oven ja liityin tuoreimpaan Suomen valloittajaan laihduttamisen saralla -Hyvän Painon Ystävään! Nyt en laskekaan pisteitä vaan yksiköitä. Painonvartijoiden kanssa yhtäläisyyttä on päiväkirjan pitämisessä, muuten tämä on laadultaan aivan omanlaisensa. Enää ei popsita edes porkkanaa mielin määrin vaan kirjataan ylös jokainen suupala.

Yhden päivän jälkeen minua viehättää HPY:ssä selkeys ja se, että tätä ohjelmaa noudattamalla syön päivän aikana jokaisesta ruokapyramidin lohkosta. Ennen saatoin korvata päivän ateriat piirakkapalalla tai muilla herkuilla ja elää loppupäivän salaatilla. Tuolloin esim. proteiinit jäivät kyllä tosi niukille. Nyt kirjaan päiväkirjaan kaiken ja merkkailen erivärisiä ympyröitä.

Mikä ihaninta, minulla on nyt ryhmä ja tukikohta, mihin mennä joka viikko! Sinne saan raahata läskini ja sieltä saan vertaistukea kanssaihmisiltä. Omaa itseäni tunnen sen verran, että ryhmän tuki on kohdallani puoli laihtumista. Siinäkin tärkeää on se, että joudun astumaan vaa'alle. Se laittaa tsemppaamaan ja tekemään töitä.

Tässä blogissa tulen seuraamaan taivaltani HPY:ssä, raportoin tänne punnitustulokseni, edistymiset ja aatokset.

ALOITUSPAINO 122KG